Visailuohjelmagenre on säilyttänyt suosionsa Suomen televisiossa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Eipä liene ollut ainakaan kovin pitkää ajanjaksoa, jolloin televisiossa ei olisi pyörinyt ainakin yhtä visailuohjelmaa. Mutta kovinpa ovat kummallisia nämä nykyiset visailumme. Kysymyksiä esitetään kaiken maailman somemainostajista ja tosi-tv-tähdistä. Kuka helkkari näistä tietää tai on edes kiinnostunut? Sitten on vielä tämä niin kutsuttu gameshow-genre, jossa kilpailijat pinnistelevät tunnistaakseen valokuvista banaanin, kahvinkeittimen ja tennispallon. Jotain tällainen meno kertoo kansakunnan yleistilasta.
Ehdotankin, että Suomen kansan tyhmenemisen estämiseksi kaikenlaisten viihteellisten visailujen ja kilpailujen esittäminen täytyy lopettaa välittömästi. Tilalle on tuotava vanhanaikainen tietokilpailuohjelma, jossa todelliset yleistietäjät mittelevät aivot sauhuten. Ohjelmalla täytyy olla rehti, suomenkielinen nimi. Esimerkiksi Suomen viisain ihminen olisi oikein hyvä nimi ohjelmalle.
Olisi suotavaa, jos ohjelman juontaja olisi kuivakka, hieman harmaa, kalpea, hymytön ja täysin huumoriton ihminen. Hän vain esittäisi kysymykset, joihin kilpailijat vastaisivat. Minkäänlaista jutustelua tai musiikkia ohjelmassa ei olisi. Edes tunnusmusiikkia ei esitettäisi, vaan televisiosta kuuluisi pitkä piippaus merkkinä siitä, että nyt ohjelma alkaa.
Juontajan ja kilpailijoiden lisäksi ohjelmassa olisi myös päätuomari, joka istuisi eräänlaisessa puhujanpöntössä kaksi metriä muita korkeammalla. Päätuomari olisi juontajaankin nähden hyvin vetäytyvä persoona. Hän lähinnä mumisisi hiljaa pöntöstään käsin ja selailisi aikansa kuluksi järkälemäisiä tietokirjojaan. Varsinaista roolia hänellä ei olisi itse kilpailun kannalta, vaan hänen tehtävänään olisi tuoda eräänlaista arvokkuutta visailuun.
Visailun kilpailijat valittaisiin mukaan tiukan esikarsinnan kautta. Ainoastaan erilaisissa pubivisoissa ja muissa tietokilpailuissa kykynsä todistaneet pääsisivät mukaan. Kilpailijoita voisi olla jokaisessa jaksossa mukana vaikkapa kolme. He istuisivat vierekkäin ja luurit korvissaan tummanruskeiden vastauspöytien takana. Kilpailijoista kerrottaisiin nimen lisäksi vain ammatti, ikä ja synnyinpaikkakunta.
Kilpailun kysymykset käsittelisivät historian, kirjallisuuden ja luonnontieteiden aiheita. Vastausvaihtoehtoja ei tietenkään olisi, vaan vastaus pitäisi tietää ilman minkäänlaisia apukeinoja. Jonkinlaisena myönnytyksenä nykykatsojan viihdenälkää kohtaan voitaisiin jokaisessa jaksossa kysyä yksi viihdekysymys. Kuitenkin näidenkin pitäisi olla niin sanottuja klassisia viihdekysymyksiä eli sellaisia, joihin vuotta 1990 elävä ihminen osaisi vastata. Sopivia kysymyksiä löytyy Trivial Pursuit -pelin viihdekysymyskokoelmasta vuodelta 1988. Tässä muutamia esimerkkejä:
Kenen julkkiksen ensimmäinen puoliso oli Alfonso von Hohenlohe? (Ira von Fürstenbergin)
Missä suosikkisarjassa Vesa Jaarva esiintyi? (Me Tammelat)
Mikä maineikas englantilainen tv-sarja nähtiin ensimmäisenä ulkomaisena sarjana Neuvostoliiton televisiossa? (Forsytein taru)
Tällaista ohjelmaa katsellessaan Suomen kansa pikkuhiljaa viisastuisi. Ruokapöydissämme ruvettaisiin käymään sivistynyttä keskustelua ainaisen puhelimen tuijottelun sijaan, ja kohta Suomi tunnettaisiin maailmalla pallomme viimeisenä sivistysvaltiona. Ja nyt kun pallosta tuli puhe, heitänkin sen tv-kanavien johtoryhmien suuntaan. Toiminnan aika on nyt. Kansakuntamme kohtalo lepää käsissänne.
Teksti on esitetty alun perin puheen muodossa tammikuussa 2025 Norjan kopiokonemyyjien talvimessuilla Sarpsborgissa. Tulkkina toimi Åsta Gudbrandsdatter.
Lisää kommentti
Kommentit