Koulumaailma on jatkuvan uudistamistyön kourissa, ja uudistamistyöhön ilmoittautuneiden joukko on mitä moninaisin. Onkin perin harmillista, että näiden innokkaiden kosketus koulumaailman arkeen on usein luvalla sanoen sangen ohut. Kenties juuri tästä syystä varsin merkittävän osan koulu-uudistuksista voi onnistumisen mittajanalla asetella sinne heikomman pään läheisyyteen. Jotta ainaisella uudistamistyöllä ei täysin turmella suomalaista koululaitosta, olen kehittänyt lahjomattoman järjestelmän, jolla uudistamistyön laatu voidaan hiljalleen kohottaa täysin uusiin korkeuksiin.
Esittelen ideani esimerkkitapauksen kautta. Kuvitellaan tilanne, jossa Opetushallitus on päättänyt korvata plusmerkin hymynaamasymbolilla. Tarkoituksena on lisätä matemaattisiin aineisiin liittyviä positiivisia mielikuvia. Uudistamistyö alkaa vailla viivettä. Kuorma-autot kuljettavat kumit kirskahdellen vanhat oppikirjat paperimurskaamoihin, ja uusia opuksia – sellaisia hymynaamaisia – jyskytetään painotaloissa yötä päivää. Opettajille annetaan yhden opintopisteen täydennyskoulutus oikeaoppisen hymynaaman piirtämisestä. Kulmakarvoja tai nenää ei piirretä vaan ainoastaan suu, silmät ja ympyrä niiden kehykseksi.
Näin asia menisi siis nykyisessä uudistamissysteemissämme. Luokaamme katse seuraavaksi siihen, miten tapahtumat etenisivät kehittämässäni järjestelmässä.
Opetushallitus on siis jälleen saanut idean plusmerkin korvaamisesta hymynaamasymbolilla. Tällä kertaa uudistusta ei kuitenkaan ruveta välittömästi toteuttamaan vaan seuraa äänestys. Kaikki opettajat, joita uudistus koskee, ovat äänioikeutettuja. Tässä tapauksessa heitä ovat ainakin matemaattisten aineiden opettajat sekä luokanopettajat. Jokaisella on käytössään yksi ääni, jolla hän voi joko kannattaa tai vastustaa ehdotusta. OAJ seuraa vaalipäivän tapahtumia suorassa videolähetyksessä. Ennusteitakin tehdään vaalipiireittäin, ja asiantuntijoita saapuu studioon kommentoimaan ääntenlaskun edistymistä. Kun äänet on laskettu, nähdään viimein, ruvetaanko uudistusta jalkauttamaan koulumaailmaan. Uudistuksista toteutetaan nimittäin vain ne, jotka saavat yli 50 prosenttia kannatusääniä. Hymynaamauudistus jää 23 prosentin kannatuslukemillaan lepäämään käyttämättömien ideoiden laariin.
Tässäkö suuri ideani oli? No ei ollut. Usein oppilaitoksissa saa nimittäin kuulla mutinaa, että koulu-uudistuksia tehdään vailla minkäänlaista vastuuta. Kaikenlaiset ideanikkarit saavat hääräillä rauhassa ja toteuttaa mitä mielipuolisimmatkin ideansa. Järjestelmässäni tämäkin ongelma korjattaisiin. Jos kävisi nimittäin niin, että uudistus saisi murskaavan vastaanoton eli esimerkiksi 90 prosenttia tai enemmän vastustusääniä, joutuisi uudistuksesta vastuussa oleva taho hölmöilystään tilille. Tällöin uudistajan palkka tai budjetti päätyisi pienen leikkaustoimenpiteen kohteeksi. Ehdotukselleen 95 prosenttia vastustusääniä saanut työryhmä voisi vaikkapa menettää puolen vuoden ajan 50 prosenttia rahoituksestaan. Näin kerätyillä varoilla, jotka uudistamisehdotusten laadun ja määrän tuntien eivät olisi mitään aivan pikku summia, hankittaisiin erilaisia tuotepalkintoja arvottavaksi kaikkien uudistamisvaaleissa äänestäneiden kesken.
Pikkuhiljaa uudistamisehdotukset kehittyisivät kuin evoluution kautta aina vain yhä paremmiksi. Uudistajat oppisivat ikään kuin intuitiivisesti arvioimaan, millaisia uudistuksia kannattaa asettaa opettajien lahjomattoman valvontaelimen tarkasteltaviksi. Mutta eiköhän aina silloin tällöin päästäisi arpomaan muutama leipäkone ja sähkövatkain innokkaiden äänestäjien kesken. Näin koittaisi suuri rauhan ja onnellisuuden aikakausi maamme oppilaitoksissa, joissa uudistamistaakasta armahdetut lehtorit ahertaisivat ainainen hymynkare huulillaan. Vaan jos kuitenkin sattuisi kohdalle vaikea tilanne, voisi lehtori aina lohduttautua sillä, että kotona odottaa arvontavatkain. Sen kodikasta hurinaa kuunnellessa kun haihtuvat harmit ja lihaksetkin rentoutuvat.
Teksti on julkaistu alun perin Paimion kaivonkatsojien vuosikirjassa 2021.
Lisää kommentti
Kommentit